Pyry aloittelevana liikemiehenä Heiskan opissa Käätypolku 11 olkkarissa. Tai sitten katselevat vanhoja kuvia albumeistaan (Hannun kommentti).

   15.01.2011  (Louhiston Pyryn muisteluja Heimon 70-vuotispäivillä)

  HYVÄ JUHLAKALU JA YHTIÖKUMPPANI !   Kun 1950 luvun lopulla muutimme Vartiokylään Helytielle, ei ollut kylällä ketään tuttua, mutta ei kovin pitkää aikaa mennyt, kun löytyi eräs aktiivinen nuori Heimo, jonka kutsumanimi muotoutui yleisesti Heiskaksi.  Muistissani on mm. perhosten keräys ja ilotulitusnäytökset peltsillä.  60- luvun alkupuolella järjestimme Kontion majalla porukalle iltamia ja tansseja. Tanssien lisäksi on jäänyt mieleen, kun ainakin pari kertaa talvella kaivoimme Sinun Standard Vanguard merkkistä pakettiautoa Kontion majan mäen alta pellolta. Moni kyllä tuntee paikan eli jos pääsi jotenkin mäen päälle niin alas tuli kyllä takuuvarmasti. Silloin ei tarvinnut käyttää talvirenkaita ja kyllähän sitä siihen aikaan osattiin ajaa ilman niitäkin.   Muistaakseni olit Helkaman tv huollon palveluksessa 60- luvun alussa ja ajelit Goggomobil- merkkisellä farmarilla. Auto oli tyylikäs, mutta siinä oli ainakin yksi vika, liian kevyt perä. Itsellänikin oli sellainen, mutta talvikelillä piti sanoa kaverille, että työntäisi hiukan että päästään liikkeelle. 1963 liityin Tmi H Kuukkasen henkilökuntaan jolloin korjattiin televisioita ja radioita isä Viljon kellarissa.  Urheiluhenki ei ollut kadonnut mihinkään, kun venäläisetkin kehittivät markkinoille Temp merkkisen tv:n ja sen koko oli iso vaikka tuumaluku oli vain 17 ja painoa niin kuin itänaapurin tekniikalta silloin odottaa saattoi n.50-60 kiloa.  Jostain syystä tuli mieleen, että jaksaisiko tuota kantaa Huntutie-Käätypolku- lenkin ympäri (n.600m) ja sitähän yritettiin. En kyllä muista kumpi kantoi pidemmälle, mutta tuskin lenkkiä päästiin ympäri. Jonnekin Lipiäisten ja Härkösten välille hyydyimme.
   Ensimmäinen myymälä avattiin entisen Tiilaksen vaatekaupan  tiloissa Itäväylän varrella apteekin alapuolella. Minulle koitti noina aikoina armeijassa käynti ja sieltä palattuani menin opiskelumielessä Herttoniemeen metallifirmaan oppipojaksi, mutta jo kuukauden päästä kyselin takaisin töihin Kuukkasen firmaan ja onnistuihan se.  Niinä aikoina yritys muutti Isakoffin tavarataloon eli silloisen 41 bussin kääntöpaikalle. Lähemmäs keskikaupunkia piti päästä ja jonkun ajan kuluttua muutimme entiseen PYP:n taloon eli paremmalle liikepaikalle Elantoa vastapäätä.  No, sekään ei riittänyt,  kun Suomisen Pentti ilmoitti että Puotilan ostoskeskuksella olisi myytävänä sähköliike.  Kaupat syntyi ja taas olimme lähempänä keskustaa. Silloin elettiin vuotta 1966 ja Louhiston nimi tuli mukaan firman nimeen. Puotilassa laajennettiin valikoimaa ja siellä tuli ohjelmaan mm. Koottavat  lennokit ja urheiluvälineet kuten sukset ja polkupyörät.  Lisää henkilökuntaa tarvittiin ja Holmbergin Leila, monitoiminainen, tuli mukaan myymään ja kokoamaan mm. polkupyöriä ja kirjanpitoa ryhtyi hoitamaan Leinosen Eila, jonka aviomies Reino tuli firman osakkaaksi.
   Samaan aikaan tuttu pariskunta, Willbergin Erik ja Maj-Lis,  halusivat lopettaa myyntihommat Aleksis Kivenkadulla ja keskittyä huoltopuoleen ja taas oltiin lähempänä keskustaa. Henkilökuntaa oli taas liian vähän, kun oli myymälä Puotilassa ja Kivenkadulla, joten piti palkata myyjä kaupungin myymälään. Valituksi tuli Yx  Pena,  joka oli todellinen kauppamies. Kun asiakas tuli ostamaan ompelukoneen neulaa niin lähti levysoittimen kanssa myymälästä. Muutenhan kauppa olisi mennyt hyvin, mutta kun joka toinen kauppa taisi mennä omaan taskuun, niin piti lopettaa kaupungin myymälä. Tämä Pena taisi muuten olla ensimmäinen kauppias joka ymmärsi hallikaupan tuottoisuuden ja eräs ihan merkittävä halli oli myöhemmin hänen omistuksessaan.
   Ei muuta kuin takaisin omalle reviirille, sillä Puotiharjussa oli Veijalaisen Laurilla valaisinmyymälä. Muutaman vuoden jälkeen hän myi sen rva Valolle joka pienen ajan kuluttua soitti ja kyseli kuka se semmoinen Kuukkanen on, kun asiakkaat alati kyselevät, että onkohan tämä se Kuukkasen liike.  Ei kauaakaan, kun hän oli valmis luopumaan myymälästä. Elettiin vuotta 1969. Liike oli parissa eri paikassa ostoskeskuksen  yläkerrassa ja vuonna 1974 tuli osakkaaksi Pinomaan Pekka . Nimi muutettiin Sähköpuodiksi ja Heimo jäi pois ja keskittyi Janavalon vetämiseen, mutta ei päästetty kuitenkaan kokonaan, sillä jatkuvasti asiakkaat kyselivät, että onhan tämä Kuukkasen liike. No on se sanoimme...(Heimolla on yksi osake muistona firmasta).
   Ei hän sillä omistuksella ole tienannut, mutta ei ole pyrkinyt poiskaan. Hyvä palvelu oli aina mielestäsi kannattavaa.  Muistan yhden juhannuksen, kun asiakkaan sähkökäyttöinen ruohonleikkuri oli korjattavana ja kävi selväksi, että varaosa ei ehtisi tulla ajoissa, niin lupasit, että tulemme leikkaamaan pitkäksi kasvaneen nurmikon. Ja niin tapahtui.
  
   Autoasiat ei aina menneet parhain päin, sillä yrityksen käytössä oli NSU PRINTZ 600cc  joka oli käynyt
joskus katollaan ja korjattu kotikonstein. Auto kulki kyllä hyvin, mutta sadeilmalla piti pitää sadetakkia polvien päällä kun tuulilasin yläreunasta satoi vettä polville. TOYOTA CROWN osoittautui vahvaksi autoksi, sillä tukkuliike Radio Nordin edessä oleva ratakisko kääntyi uuteen asentoon ja isännöitsijä ei asiasta tykännyt.  Ei hätää vauhtia toisesta suunnasta samaisella autolla ja kisko oli taas suorassa.  Heimo sai yrityskaupassa minulta myös kartano- Volvon ja se kääntyi jossain kohdassa katolleen. Ei muuta harmia, mutta sisällä ollut oranssi maalipurkki aukesi ja maalasi kattoverhoilun uudella kuosilla.
   Heimolla oli myös Taru niminen koira, josta oli hiljan juttua myös Vartiokylän paikallislehdessä. Rodultaan ehkä pystyterrieri. Hyvin opetettu koira kiipesi omenapuihin kuin tyhjää vaan ja saimme lainata sitä myös omiin harrastuksiin. Savikiekkoammunnassa Tarusta oli suuri apu, sillä kun pyssy pamahti lähti Taru pikavauhtia kiekon perään ja jos kiekko ei hajonnut koira nouti sen takaisin, mutta jos tuli osuma Taru palasi heti takaisin. Myös saunassa Taru viihtyi sillä muutama ukko lähti lauteilta alas ennekuin koiralle löyly riitti. Taru sai myös poikasen lähes emon näköinen ja sai nimen Ella Eronen, näyttelijän mukaan, sillä molempien silmien ympärillä oli mustat renkaat.
   Kyllä kai sitä jo riittävän useiden vuosien jälkeen uskaltaa tunnustaa että tehtiin mekin laittomuuksia. Käytiin nimittäin eräänä pimeänä elokuun iltana ravustamassa Sipoossa Pilvijärven rannassa.  Alueella oli asiaton oleskelu ja kalastus kyltein kiellettynä ja kaksi yövahtia kiersi järveä ympäri. He käyttivät taskulamppua ja kun oli pimeä, niin ei meillä ollut vaikea tietää heidän olinpaikkaansa. Mehän ei kalastettu ja meillähän oli asiaa, kun pyydettiin rapuja. Varmuuden vuoksi meidän sakissa oli myös poliisi, ehkä joku muukin vielä, sitä en muista ja rapusaalis taisi olla pyöreä nolla.
   Eiköhän tässä ole jo tarpeeksi muisteltu yhteisiä juttuja. Toivomme aktiiviselle Heimolle ja talonmies Sirpalle (lumityöt ainakin )ja perheelle hyviä vointeja ja pitkää ikää sekä onnea sankarille 14.01.2011 johdosta.

Naapurisi, työntekijäsi ja yhtiökumppanisi Pyry sekä Else-Maj Louhisto