Tulosta
Kategoria: Pikkupoikien paratiisi
Osumat: 1152

Karjatanhuanpolku
 
Vesalan bussi kulki reittiä Karjatanhuanpolku, Klamintie, Humikkalantie. Näiden teiden muodostama kolmio oli oma pienoismaailmansa  Suur-Vartiokylässä. Jälkeenpäin olen tajunnut, kuinka vähän itse asiassa tiesin ihmisistä ja elämästä kolmion ulkopuolella. Ehkä se johtui siitä, että elämä meidän kulmalla oli niin täyteläistä ja rikasta, että ulkopuolinen maailma ei pikkupoikaa jaksanut enää paljon kiinnostaakaan.

Asuin Karjatanhuanpolku kuutosessa. Siinä oli bussipysäkki meidän talon edessä,  Runolinnan pysäkki,  ja se oli saanut nimensä meidän talosta. Sen rakennutti itselleen alun perin hra Runolinna, mutta kyllä talo vastasi muutenkin nimeään. Loukimon Jussi asui ihan meitä vastapäätä ja Linjala oli siinä vieressä. Siellä asuin vuodesta 1953 vuoteen 1970, 17 vuotta
 
Mutta jotta pääsisitte kartalle, on parasta, että luettelen tässä maamerkeiksi  meidän kulmakunnan nuorisoa. Siellä olivat ainakin: Toppin kundit, Lammenrannan Jussi ja Pena, Kanasen Oikka, Vuorelan Aiski, Tynkkysen Vesku, Fallin Kari, Manssilan Manu, Salosen Mara, Henellin Keijo ja Kari, Suganderin Rolle, Hämäläisen Seppo, Mikkosen Hannu, Loukimon Hannu,  Tiitisen Pablo ja Jouko sekä oma nuorempi veljeni Kari

Kulmakunta oli todellakin kovin poikavoittoinen. Mutta oli siellä tietysti tyttöjäkin. Tytöistä ei tuohon aikaan vielä paljon perustettu, mutta kyllä Fallin kaunis Heli oli kaikkien kulman kundien ihastus. Mieleen muistuvat myös Manssilan Ellu,  Henellin Laila, Suganderin Magi, Salosen Maran sisko, Loukimon Pirkko ja Kirsti ja Salon Pirjo.

Riiusteluajan koittaessa pärinäpojat ja sussut mopoineen ja Jawoineen  hengailivat katulyhdyn alla Karjatanhuanpolun ja Klamintien risteyksessä , sanan mukaisesti kulmalla. Siinä oli sen ajan ”nuorisotila”.

Kulmakunnan voimakeskus, varsinainen generaattori oli Toppin yrittäjäperhe.  Heillä oli kellarissa pikkuinen verstas. Toppin isä Viljo oli oikea keksijä Pelle Peloton. Hän kiersi vanhalla Skoda pakettiautollaan  Helsingin sairaaloita ja keräsi niistä käytettyä veriletkua ja muuta muovijätettä. Siis sitä letkua, mistä potilaat saa tippaa ja vertaa suoneen.

Siellä verstaassaan hän sitten sulatti letkut ja lisäsi massaan muovirouhetta ja kai väriäkin. Hänellä oli itse rakentamansa kone, jolla hän prässäsi uutta muoviletkua. Hän oli kierrätyksen suomalainen pioneeri
 
Jos jonkinlaista muovituotetta sieltä tuli: erilaisia letkuja ja muoviprofiilinauhoja . Viiskytluvulla tuli sellanenkin  villitys Suomeen kuin Hula-hula ja Hula-hula -vanteet. Toppin verstaasta alkoi pukata Hula-hula vanteita. Meidän kulmalla oli joka friidulla ja kundilla  ensimmäisinä Suomessa  Hula-hula -vanteet uumalla keikkumassa.
   
Toppin kellaripajasta on kasvanut erittäin merkittävä muovialan yritys, Toppi Oy. Jos teillä on kotona sellaista vihreää puutarhaletkua,  jossa juoksee   ristikudos sisällä,  se on Toppi Oy:n tuote mitä todennäköisimmin. Toppi Oy tekee Eurooppalaiselle autoteollisuudelle kaikkein vaativimpia erikoismuoviosia, kuten jarruletkuja. Eikä enää varmasti veriletkusta.
 
Toppin perheessä oli  neljä poikaa, vanhimmasta nuorimpaan: Taisto, Timo, Tauno ja Tuomo. Pelkkää TT:tä. Rautainen veljessarja.
Käytännön miehiä. Ne kävi kansakoulun, ammiksen ja sitten perheen firmaan töihin. Ne oli suoraviivaisia, reiluja kavereita, eikä ne  turhia arkailleet. Aina missä tapahtui,  niin siellä olivat eturintamassa  tempauksia ja hullutuksia keksimässä Toppin kundit. Ei ihme, että heistä tuli kovia yrittäjiä.   
 
Mutta oli meidän kulmalla kulttuuriakin. Fallin Kari ”Pilli” voitti iskelmälaulun Suomen mestaruuden. Sen jälkeen hän on tehnyt  hienon uran tanssi- ja ravintolaorkissa ja saavuttanut mainetta big-bandien solistina. Bumtsi Bum’ista tuttu.

Rolf Sugander  puolestaan teki balettitanssijana uran, joka vei hänet aina Tanskan kuninkaallisen baletin solistiksi.

Martti Backman

Martti Backman tarinoi myös videolla YouTubessa >